Homeista asiaa. Milloin homeesta on haittaa.

Homeista puhuttaessa törmätään usein kovin erilaisiin väittämiin ja mielipiteisiin. Yksi osapuoli voi todeta, että homemäärät ovat alhaisia, eivätkä ylitä joitakin raja-arvoja. Toinen tuo esille, että rakennus on aivan purkukuntoine, jos siitä on löydetty esimerkiksi sädesieniä. Mistä silloin oikein puhutaan ja millaisia raja-arvoja homeille on olemassa, vai onko niitä edes olemassa. Tässä kirjoituksessa yritetään selvittää mitä homeet ovat ja onko homepitoisuuksille olemassa raja-arvoja ja jos on, niin millaisia ne ovat ja mistä niitä löytää.

Kylpyhuoneen seinän raju kosteusvaurio.

Homeongelmat ovat hyvin monitahoisia ja joskus vaikeasti hahmotettavia. Tietoa puuttuu vielä paljon, jotta etenkin oireilun syy-seuraussuhteita  voitaisiin luotettavasti määrittää. Esimerkiksi jopa peruskysymys, missä määrin homeet aiheuttavat ihmisille sairauksia, on vielä vilkkaan keskustelun ja myös tutkimuksen kohteena. Asioista syvällisempää tietoa kaipaavien kannattaakin tutustua artikkelin lopulla oleviin lähteisiin, joiden avulla voi tehdä omia päätelmiä asioiden todellisesta tilasta. Kaikenlaisten väitteiden esittäminen homeasioista on sinänsä kovin helppoa, mutta toivottavaa olisi, että siihen ei sorruttaisi. Valitettavasti elämme kuitenkin somen aiheuttamassa ”totuudenjälkeisessä ajassa”, jossa kovin usein äänekkäimmät ottavat keskustelun haltuunsa ja tietävät vaikenevat.

Rakennuksissa ydinasia on sisäilman laatu, johon vaikuttavat erittäin monet tekijät. Home on vain yksi vaikuttava tekijä, vaikka se nostetaankin usein esille ikään kuin tärkeimpänä asiana.

Hieman perustieto homeen esiintymisestä rakennuksissa

Tässä artikkelissa käytetään mikrobiongelmista monin paikoin sanaa ”home”, koska se on vakiintunut jokapäiväiseen kielenkäyttöön (esimerkiksi hometalo, homevaurio, homekoulu ym.). Milloin sitten homeista tulee ongelma? Siinäpä yksinkertainen kysymys, johon on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, vaikka asiaa on tutkittu jo vuosikymmenet. Jos rakennuksessa havaitaan näkyviä kosteusvaurioita, hometta sisäpinnoilla tai selvää tunkkaista homeenhajua sisäilmassa, niin eittämättä silloin on kyseessä vauriotapaus.

On muistettava tärkeä perusasia, jonka mukaan homehtuminen ei sinänsä ole materiaaliriippuvainen. kaikkien materiaalien pinnalla  voi kasvaa hometta, mikäli pinnalla on sopivaa, orgaanista ravintoa homeille ( esimerkiksi pölyä, siitepölyä ym.). Rakennusmateriaalit voidaan karkeasti luokitella eri herkkyysluokkiin sen mukaan, miten helposti ne homehtuvat. Hyvin herkästi homehtuu esimerkiksi karkeasahattu ja mitallistettu puutavara, koivuvaneri ja kartonkipintainen kipsilevy. Herkästi homehtuu esimerkiksi höylätty kuusi, paperipohjaiset tuotteet ja kalvot sekä puupohjaiset levyt. Kohtalaisen kestäviä ovat muun muassa mineraalivillat, sementtipohjaiset tuotteet ja muovipohjaiset materiaalit. Kestäviä ovat lasi- ja metallimateriaalit, alkalinen uusi betoni ja tehokkaita homesuoja-aineita sisältävät materiaalit. (RIL 250-2020)

Homeiden kasvu edellyttää, että materiaalia ympäröivän ilman suhteellinen kosteus on pitemmän aikaa yli 75 % ja lämpötila plussan puolella (0 – 55 C˚). Kun rakenteet kostuvat vähitellen, niin yleensä ensiksi alkavat kasvaa kuivempia olosuhteita suosivat alkuvaiheen (primäärivaiheen) homelajit kuten Penicillium ja Aspergillus versicolor. Kosteuden lisääntyessä alkaa ilmetä toisen vaiheen (sekundäärivaiheen) homeita ja kosteusvaurion edelleen jatkuessa loppuvaiheen (tertiäärivaiheen) homeita ja jopa lahottajasieniä kuten Stachybotrys chartarum ja Serpula lacrymans (lattiasieni). Mikäli materiaali välillä kostuu ja taas kuivuu, niin silloin ei hometta pääse muodostumaan tai sen muodostumisaika pitenee huomattavasti. On myös havaittu, että reippaassa kertakastumisessa rakenteisiin tulee heti aluksi korkeampaa kosteutta vaativia homeita. Puumateriaaleissa pioneerihomeet (esimerkiksi Fusarium, Penicillium, Cladosporium, Trichoderma, Aureobasidium, Mucor) alkavat kasvaa pinnoilla jo muutamassa päivässä kostumisen jälkeen. Nämä sienet pehmentävät puun solukkoa helpottaen näin varsinaisten lahottajien kasvua.

Rakennuksissa näkyvää hometta esiintyy varsin usein rakennusten ulko-osissa kuten ulkoverhouksessa, vesikattojen aluslaudoituksessa, katosten laudoituksissa ja tuulensuojalevyissä. Vähäisessä määrin homelaikkuja voi esiintyä myös kylpyhuoneiden laattasaumoissa ja silikonisaumoissa. Viimeisten selvitysten valossa näyttäisi hometta (mikrobikasvua) kasvavan myös kylpyhuoneiden keraamisten laattojen takana märimmissä kohdissa. Näistä homeista ei yleensä ole haittaa sisäilman laadulle. Meillä Suomessahan on ulkosalla ”homeilmasto” etenkin loppukesällä ja syksyllä, jolloin ulkoilman kosteus ja lämpötila ovat riittävän korkeita homeiden kasvulle. Ilmastomuutoksen myötä homeen kasvulle suotuisat olosuhteet ulkosalla valitettavasti vielä paranevat.

Homeen kasvuun vaikuttavat kosteus, lämpötila ja aika. Kuvassa 1 on esitetty kuitulevyn homehtumisnopeus eri kosteuspitoisuuksissa, kun lämpötila on 23 ˚C. Korkeassa kosteuspitoisuudessa homekasvu alkaa muutamassa päivässä ja näkyväksi kasvu tulee vajaassa kahdessa kuukaudessa.

Kuva 1. Homeen kasvunopeus kuitulevyssä erilaisilla suhteellisen  kosteuden arvoilla laboratoriokokeiden mukaan.  (Hometalkoot. Opetuskalvot. 1.6 Puun homeet ja lahot sekä hyönteisviat. Puun suojaus).

Homeen kasvuun vaikuttaa voimakkaasti myös lämpötila. Kuvassa 2 on esitetty homeen kasvun riippuvuus ympäröivästä lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta. Vaaka-akselilla on aika viikkoina. Esimerkiksi homeen kasvun käynnistyminen 3 kuukaudessa vaatii 20 asteen lämpötilassa 83 %:n suhteellisen kosteuden, kun taas yhden asteen lämpötilassa vaaditaan 95 %:n kosteus. Käytännössähän olosuhteet vaihtelevat hyvinkin paljon, joten tarvittava aika homeen ilmestymiseen voi olla huomattavasti pitempikin. On myös tehty havaintoja, että alle 80 %:n kosteudessa ei hometta esiintyisi.

Kuva 2. Homeen kasvun kriittiset olosuhteet ilmankosteuden, lämpötilan ja ajan funktiona laboratoriokokeiden mukaan männyn pintapuussa. (Hannu Viitanen)

Millaisia homeita rakennuksissa esiintyy?

Aluksi on huomattava, että mikrobeja ja niiden itiöitä on kaikkialla, joten ne ovat osa meidän normaalia elinympäristöämme. Mikrobeja ovat bakteerit, sienet (hiivat, homeet), virukset ja alkueläimet. Mikrobikasvusto tuottaa hiukkasmaisia ja kaasumaisia epäpuhtauksia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia oireita ihmisille. Esimerkiksi mikrobien haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) tunnistetaan usein homeen tai maakellarin hajusta. Nämä yhdisteet voivat aiheuttaa monenlaisia terveysoireita, esimerkiksi limakalvoärsytystä. Mikrobit tuottavat kasvaessaan myös haihtumattomia yhdisteitä, jotka voivat joutua sisäilmaan kasvustoista irtoavien hiukkasten mukana. Näistä yhdisteistä monet voivat olla jossain määrin myrkyllisiä (mykotoksiinit).

Milloin sitten rakennuksessa on homeongelma?

Maassamme on julkaistu kaksi viranomaisasiakirjaa, joiden perusteella homeongelman olemassaoloa voidaan lähestyä. Vuonna 2015 julkaistu uudistettu asumisterveysasetus antaa yleiset määräykset mikrobihaitoista. Tähän asetukseen liittyen sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on antanut ohjeet asetuksen soveltamisesta. Ohje on julkaistu vuonna 2016 ja sitä on sen jälkeen päivitetty. Näistä kahdesta julkaisusta löytyvät viranomaismääritelmät milloin homeista on haittaa. Toki niissä on paljon muutakin tärkeää asiaa sisäilmastoon liittyen, joten ne kannattaa kaivaa esille netistä (katso lopun kirjallisuusluettelo).

Asumisterveysasetuksessa vuodelta 2015 todetaan mikrobeista seuraavaa. ”Toimenpiderajan ylittymisenä pidetään korjaamatonta kosteus- tai lahovauriota, aistinvaraisesti todettua ja tarvittaessa analyyseillä varmistettua mikrobikasvua rakennuksen sisäpinnalla, sisäpuolisessa rakenteessa tai lämmöneristeessä silloin, kun lämmöneriste ei ole kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, taikka mikrobikasvua muussa rakenteessa tai tilassa, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua.” Toimenpideraja tarkoittaa sitä, että vastuullisen tahon (yleensä kiinteistönomistaja) tulee ryhtyä toimiin mahdollisen terveyshaitan selvittämiseksi ja tarvittaessa sen poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on antanut varsin tarkkoja ohjeita Asumisterveysasetuksen soveltamisesta. Ohjeiden mukaan (osa IV) toimenpideraja ylittyy muun muassa seuraavissa tapauksissa :

1. Rakennuksessa on korjaamaton kosteusvaurio, vaikka mikrobikasvua ei olisikaan vielä ehtinyt muodostua.

2. Puurakenteessa on selkeä lahovaurio.

3. Aistinvaraisesti voidaan todeta, että rakennuksessa on kosteusvauriojälki ja lisäksi homeen hajua ja näkyvää mikrobikasvustoa. Mikrobikasvusto pyritään osoittamaan ensisijaisesti rakennusmateriaalista otettavien näytteiden avulla (tästä enemmän jatkossa).

On huomattava, että yksinomaan sisäilmasta otetun näytteen perusteella ei voida määritellä homeongelmaa. Sen lisäksi on oltava jotain muutakin näyttöä ongelmasta.

Kosteusvauriorakennusten homeet

Kosteusvaurioituneessa rakennuksessa esiintyy normaaleja ulkoilman ja sisäilman homeita (Penicillium,  Aspergillus,  Cladosporium ja hiivoja), mutta myös homeita, joita ei normaalioloissa juurikaan esiinny. Kosteusvauriokohdissa kasvavia tunnusomaisia homeita (mikrobeja) kutsutaan kosteusvaurioindikaattoreiksi, eli niiden olemassa olo viittaa rakennuksen mahdolliseen kosteusvaurioon. Indikaattorihomeista on laadittu erilaisia luetteloita, joissa esitetään pitkät listat homeiden tieteellisiä nimiä. Rakennusten vauriotutkimusselostuksissa asiantuntijat yleensä tuovat esille onko kohteessa havaittu indikaattorihomeita ja esittävät niiden määrät, joten kaikkien ei tarvitse näihin asioihin perehtyä juurta jaksaen. Seuraavassa on esitelty muutamia keskeisimpiä kosteusvaurion mahdollisuuteen viittaavia homeita, kosteusvaurioindikaattoreita (Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeet, Osa IV, päivitysversio 19.2.2020).

Kosteusvaurioindikaattoreita

Aktinomykeetit (vanha nimitys on sädesienet) (esim. Streptomyces). Viihtyvät erityisen hyvin korkeissa kosteuspitoisuuksissa. Kasvaa yleisesti mullassa ja maaperässä. Aktinomykeetit kuuluvat bakteereihin, mutta niiden kasvu on homesienten kaltainen.

Muut kosteusvaurioindikaattorimikrobit ovat (tarkemmin suvut ja lajit on esitetty Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeissa):

Acremonium -sukuryhmä Aspergillus fumigatus -lajiryhmä Aspergillus restricti -lajiryhmä
Aspergillus versicolores -lajiryhmä Aspergillus terreus -lajiryhmä Aspergillus usti -lajiryhmä
Aspergillus, Eurotium -lajiryhmä Engyodontium -sukuryhmä Chaetomium -sukuryhmä
Exophiala -sukuryhmä Fusarium -sukuryhmä Geomyces -sukuryhmä
Oidiodendron Paecilomyces, Purpureocillium Phialophora -sukuryhmä
Scopulariopsis -sukuryhmä Sporobolomyces Coelomycetes -sukuryhmä
Stachybotrys, Memnoniella Trichoderma Tritirachium
Alternaria, Ulocladium -lajiryhmä Wallemia  

Milloin hometta on niin paljon, että voidaan puhua vauriosta?

Kun rakennuksessa tai jossakin huonetilassa epäillään homevauriota tulee asia selvittää rakenteellisella kuntotutkimuksella. Kuntotutkimusten yhteydessä otetaan useimmiten myös näytteitä rakennuksen materiaaleista tai sisäilmasta (rakennusmateriaalinäyte, ilmanäyte, pintasivelynäyte, tai joku muu luotettavaksi osoitettu menettelytapa).

Seuraavassa esitellään lyhykäisyydessään, milloin mitatut sieni-itiöpitoisuudet (elinkykyiset mikrobit) antavat viitteitä homevauriosta. Yksityiskohtaiset tiedot analyyseistä ja tulosten tulkinnasta löytyvät Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeista. (Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa IV)

Materiaalinäytteet

Rakennusmateriaalinäytteen laimennossarjamenetelmä

Materiaalinäytteen mikrobien määrä ilmoitetaan pesäkkeitä muodostavien yksiköiden (pmy) määränä materiaalin painoa kohti (grammaa, g), eli yksikkö on pmy/g. Tuloksia arvioidaan seuraavasti:

Mikrobipitoisuus, pmy/g Arviointi
Home ja hiivasienten pitoisuus
≥ 10 000
Rakennusmateriaalissa voidaan katsoa esiintyvän mikrobikasvustoa
Aktinomykeettipitoisuus
≥ 3 000
Rakennusmateriaalissa voidaan katsoa esiintyvän mikrobikasvustoa
Kun havaitaan kosteus- ja homevaurioon viittaavia indikaattorilajeja (ks. edellä oleva listaus)
5 000 – 10 000 Voi viitata mikrobikasvustoon.
Kun sienisuvusto on epätavallisen yksipuolinen (1-2 lajia/sukua)
> 5 000 Voi viitata mikrobikasvustoon.
Kun materiaalissa havaitaan suuri bakteeripitoisuus
Bakteeripitoisuus ≥ 100 000 Viittaa bakteerikasvuun materiaalissa

On lisäksi huomattava, että suoraan maaperän tai ulkoilman kanssa kosketuksissa oleviin lämmöneristeisiin voi kertyä maaperästä tai ulkoilmasta peräisin olevia itiöitä, jolloin itse materiaalissa ei välttämättä ole kasvua. Toki rakenteiden sisällä olevissa lämmöneristeissä havaittu mikrobikasvusto enteilee usein kosteusvauriota itse rakenteessa. Eristemateriaalissa (esimerkiksi seinä ja yläpohja) oleva mikrobikasvusto on haittaava vain silloin, kun siitä on yhteys sisäilmaan.

Rakennusmateriaalinäytteen suoraviljelymenetelmä

Materiaalianalyyseissä esiintyy joskus numeroarvojen sijasta vain mystisiä plus (+) merkintöjä. Silloin kyse on juuri tästä suoraviljelystä. Tuloksia arvioidaan seuraavasti:

Suoraviljelymenetelmän tulos Arviointi
ei mikrobeja
+ 1-19 pesäkettä (niukasti mikrobeja)
++ 20-49 pesäkettä (kohtalaisesti mikrobeja)
+++ 50-199 pesäkettä (runsaasti mikrobeja)
++++ ≥ 200 pesäkettä (erittäin runsaasti mikrobeja)

Rakennusmateriaalissa voidaan katsoa esiintyvän mikrobikasvustoa, kun tuloksena on vähintään  kolme plussaa (+++).

Jos tulosten kokonaismäärät jäävät vähäiseksi, eli kahta plussaa ei ylitetä, niin silloin on ilmoitettava kosteusindikaattoreiden pesäkemäärät. Nämä voivat laukaista olettaman mikrobikasvusta (vauriosta) jo pienempinäkin pitoisuuksina. Joillakin analytiikkalaboratorioilla on omiin aineistoihinsa perustuvia yksityiskohtaisempia tulkinta-arvoja.

Rakennusmateriaalinäytteen suoramikroskopointi

Mikäli viljelytulokset ovat alle määritysrajan, tai näytteessä esiintyy vain yksittäisiä pesäkkeitä voidaan kovia materiaaleja (esim. puu) tarkastella mikroskoopilla. Jos materiaalissa on nähtävillä sienirihmastoa, niin se voi viitata  homekasvustoon tai lahovaurioon.

Ilmanäytteet

Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen mukaan mikrobihaitta voidaan todeta myös Andersen 6-vaiheimpaktorilla otetun ilmanäytteen avulla. Näyte on suositeltavaa ottaa talvisaikana, jolloin maa on lumen ja jään peitossa. Ulkoilman mikrobit eivät silloin tule häiritsemään tuloksia. Mikäli näyte joudutaan ottamaan kesäaikana, niin silloin tulee ottaa vertailunäyte ulkoilmasta.  

Otettu näyte kasvatetaan kasvatusmaljassa ja analysoidaan mikroskoopilla materiaalinäytteiden tavoin. On erityisesti huomattava, että ilmanäytteillä ei yleensä voida sulkea pois rakenteiden mikrobivaurioiden mahdollisuutta. Näin ollen analyysillä ei voida myöskään osoittaa, että tutkittava tila olisi kunnossa (terve). Mikäli ilmanäytteiden tulokset antavat viitteitä normaalista poikkeavista mikrobipitoisuuksista, niin silloin on lisäksi löydettävä muutakin näyttöä vaurioista. Esimerkiksi homeen haju, näkyvät vauriojäljet, todettu kosteusvaurio tai mikroskoopilla materiaalissa havaittavaa mikrobikasvua. Ilmanäytteistä pesäkkeiden määrä ilmoitetaan ilmamäärää kohti (m3), eli yksikkö on pmy/m3.

Vanhat puurakenteiset talot (esim. puukoulut) ovat vaikeita tapauksia ilmanäyteanalyyseille, koska niissä on käytetty luonnonmateriaaleja eristeinä (turve, hiekka, sammal). Materiaaleista voi kulkeutua mikrobeja sisäilmaan, jolloin niiden luonnollinen pitoisuus on tavanomaista suurempi. Tosin on ymmärrettävä, että vaikka kyse ei olisikaan suoranaisesta kosteusvauriosta, niin sisäilmassa olevat mikrobit voivat näissäkin tapauksissa aiheuttaa tilan käyttäjille ongelmia.

Ilmanäytteiden ottaminen ja niiden analysointi edellyttää hyvää ammattitaitoa, jotta tulokset olisivat mahdollisimman luotettavia ja edustavia. Asunnoissa tulisi näytteet ottaa useammasta huoneesta ja suuremmissa taloissa, esimerkiksi kouluissa, näytteiden määrän tulisi olla 10 – 20 kpl.

Ilmanäytteiden tulokset arvioidaan seuraavasti taajamissa sijaitsevien asuntojen osalta talviaikaan mitattuna:

Sienipitoisuus, pmy/m3 Arviointi
alle 100 Voi viitata mikrobivaurioon, mikäli lajistossa esiintyy kosteusvaurioindikaattoreita.
100-500 Poikkeavan suuri talvisaikana. Jos mikrobilajisto on tavanomaisesta poikkeava, niin silloin mikrobivaurion esiintyminen on todennäköistä.
yli 500 Viittaa mikrobikasvustoon.

Yli 4 500 pmy/m3 bakteeripitoisuus on viite tilan riittämättömästä ilmanvaihdosta.

Koulurakennuksissa sisäilman sieni-itiöpitoisuudet jäävät yleensä alla 50 pmy/m3. Vauriorakennuksissa pitoisuudet talvisaikana ovat yleensä suuruudeltaan 50 – 500 pmy/m3 . Koulurakennusten osalta tulosten tarkemmat tulkintaohjeet on esitetty Kansanterveyslaitoksen julkaisussa C2/2008.

Pintasivelynäytteet

Mikrobikasvu voidaan todeta myös epäillystä vauriokohdasta otetun pintasivelynäytteen ja vaurioitumalta kohdalta otetun vertailunäytteen avulla. Pintanäytteitä otetaan yleisimmin silloin, kun rakenteesta ei voida irrottaa materiaalinäytteitä. Tulokset tulkitaan sieni-itiöpituisuuksien perusteella ja vertaamalla vauriokohdan ja vaurioitumattoman kohdan tulosten suuruuden eroja.  Tarkemmat tulkintaohjeet löytyvät Asumisterveysoppaan soveltamisohjeesta.

Kirjallisuutta

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. STM. 545/2015 (Asumisterveysasetus)

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545

Asumisterveysasetuksen soveltamisohje (päivitetty versio 19.2.2020). Valvira 2016.

https://www.valvira.fi/-/asumisterveysasetuksen-soveltamisoh-1

Pitkäranta, Miia (Toim.). Rakennusten kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöopas 2016. Helsinki 2016. Ympäristöministeriö. 234 s.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4626-8

Weijo, Inari & al. Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:18. Helsinki 2019. Ympäristöministeriö. 284 s.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-024-8

Hometalkoot. Oppaat ja selvitykset.

https://hometalkoot.fi/guides

Meklin, Teija, ja & al. Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot. Opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C 2/2008. 50 s.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-740-780-9

Putus, Tuula; Home ja Terveys. Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat, Suomen Ympäristö- ja terveysalan kustannus, Vammalan kirjapaino, 2017 (3. uudistettu painos). 152 s.

Timonen, Sari ja Valkonen, Jari (toim.). Sienten biologia. Gaudeamus 213. 448 s.

Kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen. RIL 250-2020. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. 2020.  s. 332.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s