Blogiin on laadittu kaksi artikkelia valesokkelista. Osassa I (tämä julkaisu) käsitellään valesokkelirakenteiden vaurioita, ongelmien määrää ja korjaamista. Osassa II luodaan historiallinen katsaus maanvaraiseen alapohjarakenteeseen ja sen seuralaiseen valesokkelirakenteeseen.

Mikä on valesokkeli

Valesokkelirakennetta on käytetty matalaperusteisissa omakoti- ja rivitaloissa 1960-luvun loppupuolelta alkaen aina 1980-luvun lopulle saakka, eli melkein 30 vuoden ajan.

Valesokkelirakenteessa sokkelia (betoni tai kevytsora) on korotettu ulkopuolelta ylemmäs ohuemmalla betonivalulla tai harkolla. Tällöin puuseinän alaosa jää syvennykseen ja on usein likimain ulkopuolisen maanpinnan tasossa, tai sen alapuolelle (katso kuvat). Vertailun vuoksi kuvissa on esitetty myös maanvarainen perustus, jossa on suora sokkeli. Tässä ratkaisussa maanpinta jää aina puurakenteiden alapuolelle.

Vuoden 1968 valesokkeli. Pesutilassa on erityisen riskialtis kaksoislaattalattia.

Maanvarainen perustus suoralla sokkelilla

Miten tunnistaa valesokkeli

Valesokkeli on yleensä helppo tunnistaa rakennuksen ulkopuolelta oviaukkojen kohdalta. Oviaukon alareuna (kynnys) on selkeästi alempana kuin ulkopuolelle näkyvän betonisokkelin yläpinta. Eli oviaukon alareuna ikään kuin uppoaa betonisokkeliin. Juuri tämä ulospäin näkyvä sokkelin betoniosuus on sitä valesokkelia (katso kuva). Ratkaisu johtaa myös siihen, että ulkopuolen maanpinta ja oven alareuna ovat  korkeudeltaan liki samalla tasolla.  Valesokkelirakenteen olemassa oloa voi tutkailla myös ikkunoiden kohdalta mittaamalla sisäpuolelta ikkunan ja lattian välinen etäisyys ja ulkopuolelta betonisokkelin yläreunan ja ikkunan välinen etäisyys. Jos ulkopuolen mitta on pienempi kuin sisäpuolen, niin kyseessä on mitä ilmeisimmin valesokkelitalo.

Ulko-ovi leikkaa selkeästi sokkelin betoniosuuden. Kysessä on valesokkelitalo.

Miksi valesokkelitaloja tehtiin

Valesokkelirakenne soveltui hyvin maanvaraisen lattian kanssa yhdessä käytettäväksi.

• Saatiin portaaton yhteys rakennukseen, eli sisäpuolen lattiapinta ja ulkopuolen maanpinta ovat likimain samassa tasossa, jolloin pääsee helposti sisälle (esteettömyys).
• Lämpöteknisesti kohtalaisen hyvä rakenne. Rakenteessa saatiin seinän ja lattian liitos hyvin lämpöeristetyksi ja melkoisen tiiviiksi rakennusajankohdan vaatimustasoon verrattuna.
• Etenkin tasakattoiset ”lättähattutalot” voitiin rakentaa erityisen mataliksi. Tällöin runkomateriaalia tarvittiin vähemmän ja talon hinta siten hieman aleni.

Valesokkelin ongelmat

Valesokkelia pidetään riskirakenteena. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi rakennuksen kuntoa selvitettäessä valesokkelirakenteen kunto kannattaa tutkia erikseen. Selvitys voidaan tehdä poraamalla reikä ulkopuolelta valesokkeliin ja tutkimalla sen kautta puuosien kuntoa. Kevyemmin kuntoa voidaan arvioida irrottamalla sisäpuolen jalkalista, poraamalla reiät tai tekemällä pieni aukko sisäverhouslevyyn ja mittaamalla alaohjauspuun kosteutta piikkimittarilla. Samalla voidaan myös tehdä hajuhavaintoja seinän sisästä ja ottaa tarvittaessa näytteitä tarkempaan tutkimukseen.

Esimerkiksi asuntokauppatarkastusten yhteydessä on syytä selvittää valesokkelirakenteen kunto riittävän huolellisesti, jotta rakenteen kuntoisuuden epäilystä ei tule myynnin estettä. On myös huomattava, että vaikka rakennetta pidetäänkin riskirakenteena, niin siitä huolimatta osa rakennuksista on toiminut moitteetta eikä niissä ole ilmennyt vaurioita.

Valesokkelirakenteen riskejä ovat:

• Puurungon alaosa pääsee kastumaan, jolloin syntyy mikrobikasvustoa ja jopa lahoa.
• Mikrobikasvuston tuottamia aineita (itiöt, aineenvaihduntatuotteet, hajut) pääsee kulkeutumaan sisätiloihin.
• Sisälle kulkeutuneet aineet voivat aiheuttaa haju- ja terveysongelmia asukkaille.

Rakenteen toimivuutta kannattaa parantaa harkitusti jo ennakkoon, jolloin vaurioitumisriskiä voidaan vähentää. Lähinnä tämä tarkoittaa perustusrakenteiden kuivana pitämistä (katso luku vaurioituneen valesokkelin korjaaminen):

• Kattovesien poisjohtaminen sokkelin vierestä
• Maanpinnan alentaminen, mikäli se nousee puuseinän yläpuolelle
• Maanpinnan kallistaminen sokkelista poispäin
• Salaojituksen kunnossapitämistä (rakentamista tarvittaessa)
• Sisäpuolen märkätilojen vedeneristeiden toimivuudesta huolehtiminen

Valesokkelitalojen määrä Suomessa ja korjauskustannukset

Maassamme rakennettiin 1960-1989 välisenä aikana pien- ja rivitaloja runsaat puoli miljoonaa /Tilastokeskus/. Jos tehdään arvioi, että 1960-luvun pientaloissa on valesokkeli 15 %:ssa, 1970-luvun taloissa 50 %:ssa ja 1980-luvun taloissa 30 %:ssa, niin valesokkelitalojen määrä olisi liki 169 000 taloa.

Jos tehdään vielä muutama lisäolettamus :

• Pientalon korjauskustannus on keskimäärin 400 €/sokkelin juoksumetri (vaihteluväli on suuri 150 – 700 euroa/juoksumetri)
• Pientalossa on sokkelia noin 55 juoksumetriä.

Tällöin päädytään yhden pientalon kohdalla korjauskustannukseen 22 000 euroa. Jos vielä tehdään lisäolettamus, että korjattavia valesokkelitaloja olisi noin 25 % ko. ajankohdan talojen määrästä, niin päädytään kaiken kaikkiaan runsaan 800 miljoonan euron korjauspottiin. Jos rivitaloissa oletetaan olevan vastaava korjaustarve, niin korjaustarpeen loppusumma ylittää miljardi euroa. Lisäksi on huomattava, että myös muissa rakennuksissa on käytetty jonkin verran valesokkelirakennetta, muun muassa liikekiinteistöt, virastot ja koulut.

Karkea laskelma valesokkelitalojen määrästä Suomessa.

Vaurioituneen valesokkelirakenteen korjaaminen

Valesokkelirakenteen kuntotutkimuksesta ja korjaamisesta tulee aina pyytää korjaussuunnitelma alan ammattilaiselta. Myös itse korjaustyössä tulee käyttää asiansa osaavia yrityksiä ja henkilöitä.

Tavanomaisin ja perinteisin korjaustapa on kengittää puurungon vaurioitunut alaosa. Korjauksessa seinän alaosa avataan, poistetaan kaikki vaurioitunut materiaali, puhdistetaan huolella paikalleen jäävät rakenteet sekä pinnat ja korvataan poistettu alaosa muulla materiaalilla. Korvaamisessa voidaan käyttää kevytsoraharkkoja tai juuri tähän tarkoitukseen kehitettyjä metallisia tukirakenteita. Korjaustyössä on tärkeätä huolehtia rakenteen lämmöneristämisestä, jotta ei aiheuteta uusia kylmäsiltoja. Myös korjatun rakenteen ilmatiiviydestä on huolehdittava.

Ensi arvoisen tärkeätä on poistaa myös vaurioitumisen syyt ja tehdä koko perustusrakenne sellaiseksi ettei kosteus enää jatkossa pääse aiheuttamaan ongelmia. Sokkelin ulkopuolinen maanpinta tulee kallistaa sokkelista poispäin riittävän pitkältä matkalta, jotta sade- ja sulamisvedet eivät pääse kulkeutumaan sokkeliin. Salaojien kunto tulee tarkistaa ja mikäli salaojia ei ole lainkaan, niin ne tulee rakentaa. Sokkelin ulkopintaan voidaan asentaa patolevy, joka estää irtovesien kulkeutumisen sokkelirakenteeseen. Katolta tulevat sadevedet aiheuttavat sokkelirakenteelle huomattavan kosteusrasituksen. Sen vuoksi kannattaa rakennukseen asentaa räystäskourut ja syöksytorvet. Syöksytorvista vedet ohjataan sadevesiputkiin, jotka johdetaan vaikkapa läheiseen ojaan. Jos sadevesiputkitusta ei ole mahdollista rakentaa, niin silloin syksytorvien alle tulee tehdä vedenohjurit, joita pitkin kattovedet virtaavat riittävän kauaksi sokkelista. Nämä kuivatustoimet varmistavat sen, että sokkelialue ei enää jatkossa pääse kastumaan. Korjauksessa laitetaan myös routaeristeet rakennuksen ulkopuolelle.

Korjausmenetelmiä (14.10.2018):

Perinteinen menetelmä on kevytsoraharkoilla tehtävä kengitys. Sen lisäksi on kehitetty erilaisia korjauskonsepteja ja -tuotteita, joita voidaan käyttää korjaamisessa. Seuraavassa on listattu eräitä menetelmiä (Internetistä niistä löytyy lisätietoa).

• Prima-Rakentajat Oy
• Särkänlaita Oy
• Temotuote. Lamox Oy
• Terästassu Oy
• Sisäilmasepät Oy

Jälkikirjoitus

Rakennustarkkailija teki vuosina 1982 – 1990 tutkimuksia maanvaraisen alapohjan ja valesokkelin toimivuudesta. Mittauksissa ja seurannassa todettiin, että vuosina 1966 – 1970 rakennetuissa noin 12 vuotta vanhoissa valesokkelitaloissa (15 taloa) huonetilojen kohdalla alaohjauspuun painokosteudet olivat alle 20 % (keskiarvo 15 %). Pesutilojen kohdalla kosteudet olivat korkeampia ja yli 20 %:n kosteuksiakin havaittiin. Tällöin kyseessä on jo ilmeinen lahovaara homeesta puhumattakaan. Tosin tuon ajan pesutilojen vesieristeet olivat varsin puutteellisia.

Vuonna 1984 rakennettujen seitsemän matalaperustustalon alaohjauspuun kosteuksia seurattiin noin viiden vuoden ajan (1984 – 1989). Puun keskimääräiset painokosteudet seurasivat ulkoilman kosteuksia ollen keväällä noin 11 % ja loppusyksyllä noin 17 %. Seurantakohteina oli sekä suoria sokkeleita että valesokkeleita.

Tutkimusten tulosten perusteella matalaperustuksen puurakenteet näyttivät toimivan varsin kohtuullisesti ainakin lahoa vastaan, mikäli niihin ei päässyt tunkeutumaan ylimääräistä vettä sisä- tai ulkopuolelta. Homeen osalta toki tulokset olivat kriittisempiä. Suomessahan on ns. homeilmasto, jolloin ulkosalla oleva puu tapaa helposti ottaa pintaansa homekasvustoa. Tällöin rakennusten ulko-osissa voidaan jo luontaisesti löytää homekasvustoa.

Tutkimuksissa tehtiin myös teoreettisia laskelmia rakenteen kosteuspitoisuuksista ja lämpötiloista. Laskelmissa huomattiin, että alaohjauspuun kosteus (puun painokosteus ja siten myös rakenteen suhteellinen kosteus) oli korkealla myöhäissyksyn ja talven aikana. Rakennustarkkailija totesikin tuolloin, että matalaperusteisen rakennuksen toimivuus on alhaisen lämpötilan ja painekyllästetyn puun varassa. Alhaisessa lämpötilassa puun mikrobikasvu ei käynnisty ja tuona aikana rakenteessa käytetty painekyllästetty alaohjauspuu ei lahoa. Valesokkelirakennuksen osalta todettiin, että se johtaa usein huonoon lopputulokseen, koska siinä ulkopuolinen maanpinta on usein puurakenteiden alaosan tasossa ja joskus jopa niiden yläpuolella.

Varoituksen sana on tässä myös paikallaan. Kun näyttää siltä, että Suomen ilmasto tulee muuttumaan lämpimämpään ja kosteampaan suuntaan, niin nämä meidän matalaperustusrakenteet tulevat jatkossa olemaan kovilla homehtumisen suhteen.

Lähteitä

Valesokkelirakenne. Fise virhekortti RVP-S-RF-62. Julkaistu 12.12.2018/päivitetty 16.8.2018. https://fise.fi/virhekortti/valesokkelirakenne/

Hometalkoot. Sivuilla on tietoa valesokkelirakenteesta.  https://hometalkoot.fi/

Sisäilmayhdistys, Terveelliset-tilat http://www.sisailmayhdistys.fi/Terveelliset-tilat/

Mika Autio. Valesokkelin korjaamisen eri menetelmät. Opinnäytetyö. Kevät 2020. Seinäjoen ammttikorkeakoulu. 45 s. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/268210/Autio_Mika.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Juuso Paavolainen. Valesokkelin korjausvaihtoehdot ja toteutuneet kustannukset. Opinnäytetyö. Maaliskuu 2019. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 45 s. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913206

Tulla, Kauko. Puurunkoisten omakotitalojen alussoiron kosteuspitoisuus. VTT. Espoo 1984. 26 s. + liitt. 11 s.

Tulla, Kauko. Maanvaraiseen alapohjaan liittyvien puurakenteiden kosteus. Kenttätutkimus. VTT. Espoo 1987. 31 s. + liitt. 7 s.

Tulla, Kauko. Betonisokkeliin ja maanvaraiseen betonilaattaan kosketuksissa olevien puurakenteiden kosteustekninen toimivuus. Oulun yliopisto, lisensiaattityö 1991. 71 s. + liitt. 13 s.

Rakennusten ja tonttialueiden kuivatus. RIL 126-1987. 103 s.