Loppuuko rakennusalan hiilestyminen – rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot ovat tulleet

Julkaistu: 11.8.2025 | Kirjoittanut: Rakennustarkkailija

(Päivitetty 26.1.2026)

Rakennusten ilmastoselvityksestä ja rakennustuoteluettelosta annettu asetus tuli voimaan vuoden 2026 alusta. Asetuksessa määrätään muun muassa millaisiin rakennuksiin ja miten ilmastoselvitys tulee tehdä. Edelliseen asetukseen liittyen annettiin ympäristöministeriön erillinen asetus hiilijalanjäljen raja-arvoista vuoden 2026 alusta. Tässä blogiartikkelissa esitetään katsaus rakennusalan hiilijalanjäljestä ja esitellään asetuksen raja-arvot (asetus 2/2026). Raja-arvojen käyttöönottamisen kautta tehdään rakennusalallakin hiilijalanjälki selkeästi näkyväksi, jolloin sen alentamiseen on helpompi tarttua. Lisäksi artikkelissa luodaan katsaus Suomen kokonaishiilijalanjälkeen ja sen jakautumiseen sekä annetaan häivähdys myös maailman laajuisesta päästötilanteesta.

Mikä ihmeen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki?

Hiilijalanjäljestä on puhuttu jo vuosikymmenten ajan, mutta kiinteistö ja rakennusalan (KIRA-ala) se on määräystasolla saavuttamassa vasta nyt. Hiilijalanjälki tarkoittaa rakentamisalalla rakennuksen ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja rakennuksen koko elinkaaren aikana syntyy ja pääsee ilmaan. Siten se sisältää rakennustyön ja rakentamisessa käytettävien materiaalien ilmastopäästöt ja käytönaikaisen lämmitysenergian sekä rakennuksen ylläpidon tuottamat päästöt.

Toinen varsin yleisesti käytetty termi on hiilikädenjälki. Sillä kuvataan tuotteiden tai palveluiden aikaansaamia positiivisia ilmastovaikutuksia. Käsite on hieman hämärä, mutta joka tapauksessa se tarkoittaa myönteistä asiaa, eli hiilijalanjäljen pienennöstä (ilmastohyötyä). Rakennusalalla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi kierrätystä: vanhan rakennuksen betoni- tai puupalkit käytetään uudelleen, jolloin vältetään uusien palkkien tekeminen. Rakennusten ilmastoselvityksessä tämä onkin huomioitu siten, että vanhan rakennusosan tai materiaalin käyttämisen yhteydessä ei tarvitse sen hiilijalanjälkeä ottaa huomioon, eli hiilijalanjälki on nolla. Rakentamishankkeen hiilikädenjälki arvioidaan ilmastoselvityksessä, mutta sitä ei oteta huomioon hiilijalanjälkeä vähentävänä tekijänä.

Hiilipäästöt ilmoitetaan muunnettuna hiilidioksidiekvivalentiksi. Tämä tarkoittaa kasvihuonekaasujen yhteismittaa, jonka avulla voidaan laskea yhteen eri kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Yksikkö on kgCO2e. Se voidaan  ilmaista myös kirjoitusystävällisemmässä muodossa kgCO2e.

Rakennettu ympäristö ja rakentaminen on suuri resurssien käyttäjä.

Koko rakennetun ympäristön merkitys materiaalien ja energian käytössä sekä kasvihuonekaasupäästöissä on todella suuri maailmanlaajuisesti. Näin ollen ala on aivan keskiössä, kun puhutaan kestävästä kehityksestä.

  • 50 % – Maailman laajuisesti vuosittain käytettävistä raaka-aineista (luonnonvaraoista) noin puolet (50 %) menee rakentamiseen.
  • 40 % – Rakentamisessa ja rakennuksissa kulutetaan noin 40 % käytössä olevasta primäärienergiasta.
  • 33 % – Rakennettu ympäristö (rakentaminen, rakennusten lämmittäminen ja sähkönkäyttö) tuottaa noin kolmanneksen (33%) kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.
Rakennetun ympäristön ympäristövaikutukset (Ympäristöministeriö. Perustelumuistio 2025, luonnos)

Rakennusalan hiilijalanjäljen nykytila

Rakentamisen ohjauksessa on tähän asti keskitytty pääasiassa rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen ja sitä kautta käytönaikaisten päästöjen vähentämiseen. Energiansäästöhän alkoi jo ensimmäisen öljykriisin myötä 1970-luvun alussa. Energiansäästössä onkin saavutettu hyviä tuloksia. Vuoden 2018 uusien energiamääräysten myötä siirryttiin uudisrakentamisessa lähes nollaenergiatalojen tuottamiseen. Tästä johtuen uudisrakennusten energiatehokkuutta on jatkossa melkoisen vaikeaa ja myös kallista pienentää enää kovin merkittävästi. Rakennussektorin päästöjen edelleen vähentämisessä onkin haettava uusia keinoja. Aikoinaan jo Pariisin ilmastosopimuksessa (2015) asetettiin kovia rajoja tuleville päästöille. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää paljon myös rakentamissektorilta, sillä muuten ei kokonaispäästötavoitteita voida saavuttaa.

Rakennuksen hiilijalanjäljen jakauma elinkaarelle, opetusrakennus (Rakennusteollisuus 2025).

Rakennusten energiankäyttö on viime vuosikymmenten aikana vähentynyt merkittävästi. Lisäksi ovat myös käytettävän energian päästöt vähentyneet radikaalisti siirryttäessä vähähiiliseen energiantuotantoon. Sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt olivat vuonna 2024 vähentyneet liki 60 % verrattuna vuoden 2015 päästöihin. Aleneva kehitys jatkuu edelleen ripeänä. Tämän seurauksena rakennusmateriaalien merkitys rakennuksen elinkaaren aikaisista päästöistä lisääntyy suhteellisesti koko ajan. Materiaalien osuus päästöistä on energiatehokkaissa pohjoismaisissa rakennuksissa nykyään 30 % – 80 % rakennuksesta riippuen. Viimeisimmät laskelmat osoittavat, että materiaalien osuus Suomessa olisi jo nyt runsaat 50 %:n luokkaa, kuten oheisessa kuvassa ilmenee.

Toisena esimerkkinä voidaan ottaa betonirunkoinen toimistotalo, jossa on kaukolämpö. Koko elinkaaren aikaisesta hiilijalanjäljestä rakennusmateriaalien (runko, täydentävät osat ja talotekniikka) osuus on noin 55 % ja energian osuus noin 45 %. Mikäli talon lämmitys hoidettaisiin maa- ja aurinkolämmöllä, niin materiaalien hiilijalanjäljen osuus kasvaisi jo runsaaseen 70 %:iin (RIL tietoisku, 2025).

Säädökset rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoille 9.1.2026 alkaen

Vuoden 2026 alusta lähtien rakennukselle on laadittava ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo (asetus 1027/2024).Tähän liittyen ympäristöministeriö antoi asetuksen uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista (asetus 2/2026). Asetus tuli voimaan 9.1.2026. Rakennusalan yleisen vastuullisuusnäkemyksen mukaan avaintoimija on rakentamiseen ryhtyvä, jonka tulee huolehtia, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan elinkaariominaisuuksiltaan ekologiseksi ja pitkäikäiseksi.

Asetuksessa on esitetty  hiilijalanjäljen raja-arvot eri rakennustyypeille koko elinkaaren ajalta. Säädöksissä elinkaaren pituudeksi on asetettu 50 vuotta. Ajatuksena on ollut, että hankkeiden toteuttajat voisivat valita sopivat keinot tavoitteeseen pääsemiseksi. Joissakin kohteissa voitaisiin keskittyä energiatehokkuuden parantamiseen, kun taas jossakin toisessa kohteessa vaatimukset täytettäisiin käyttämällä vähähiilisiä ja pitkäkestoisia materiaaleja. Ilmeisen järkevää on varmaankin optimoida kaikkia käytettävissä olevia keinoja sopivalla tavalla.

Raja-arvot koskevat vain sellaisia isompia uusia rakennuksia, joille on laadittava ilmastoselvitys. Siten korjaus- ja muutostyökohteille ja pientaloille ei ole vielä asetettu vaatimuksia. Lisäksi on huomattava, että arvot tarkoittavat vain rakennuksen maanpäällisiä osia. Siten rakennusalueen (alueen rakanteet ja maanalaiset rakenteet) hiilijalanjälkeä ei lasketa mukaan esitettyyn raja-arvoon.

Ympäristöministeriön mukaan vuosille 2026-2028 raja-arvot on asetettu varsin maltillisille tasolla. Tavoitteena alkuvaiheessa on, että saataisiin kokemusta tästä uudesta menettelystä ja talonrakennusala omaksuisi käytännön. On arvioitu, että jo nykyisellä toteutustavalla rakennukset pääsisivät tavoitearvoon ilman mitään erityisiä toimia. Vuoden 2029 alusta lähtien raja-arvot tiukentuvat merkittävästi. Tulevat tiukennetut arvot on jo nyt esitetty asetuksessa. Raja-arvot voidaan laskea myös koko elinkaaren ajalle, jolloin taulukossa olevat vuosittaiset arvot kerrotaan 50 vuodella. Etenkin Keski-Euroopassa käytetään tätä esitystapaa. Siten esimerkiksi rivitalolle koko elinkaarelle laskettu raja-arvo on 50×16=800 kgCO2e/m2.

Rakennusten käyttötarkoitusluokkien mukaiset hiilijalanjäljen raja-arvot (Valtioneuvoston asetus 2/2026).

Asetuksen mukaan kohteen hiilijalanjäljen raja-arvon alittuminen osoitetaan loppukatselmusta varten tehtävässä ilmastoselvityksessä. Raja-arvon alittuminen on kuitenkin otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa, koska silloin tehdään kohteen vähähiilisyyteen liittyvät merkittävimmät ratkaisut. Raja-arvojen tehtävänä on ohjata suunnittelu- ja toteutusratkaisuja siten, että tuotetaan vähähiilistä rakentamista ja rakennuksia. Mielenkiintoinen asia on, että raja-arvojen toteutuminen tulee asetuksen mukaan osoittaa vasta rakennuksen loppukatselmuksen yhteydessä. Niinpä herää kysymys, mitä sitten tehdään, jos arvot eivät toteudukaan. Asetuksessa on erikseen mainittu, että raja-arvot saavat ylittyä enintään 5 %, jos raja-arvon alittavan uuden rakennuksen suunnittelu ja toteuttaminen on erityisen vaikeata. Asetuksessa on lueteltu tilanteita, joissa edellinen vaikeus katsotaan toteutuvan. Lisäksi asetuksessa on vielä maininta, että joissakin erikoistapauksissa raja-arvo saa ylittyä sen verran kuin on välttämätöntä. Mielenkiintoista nähdä, miten rakennusvalvonnat tulevat näitä poikkeuksia tulkitsemaan, mikäli niitä vastaan tulee.

Hiilipäästöjen määrän laskeminen

Hiilijalanjäljen laskenta perustuu eurooppalaisiin standardeihin (esimerkiksi SFS-EN 15978). Ympäristöministeriö on esittänyt asetuksessa 1027/2024 ohjeet ilmastoselvityksen laatimiseen.  Monilla konsulteilla on omat laskentatyökalunsa ja -palvelunsa. Näin ollen itse laskenta ei tällä hetkellä tuottane mitään erityistä ongelmaa. Tosin kritiikkiä on esitetty epävarmuudesta materiaalien ja tuotteiden päästötietojen oikeellisuudesta ja todennettavuudesta. Esimerkiksi eri materiaalien ja tuotteiden käyttöiät ja tekniset ominaisuudet tulisivat olla tiedossa ja yhdenmukaistettuja, jotta vertailut olisivat päteviä. Tämä edistäisi todellista kestävää rakentamista, mikä tulee olla hiilipäästöjenkin osalta keskeinen tavoite.

Suomen ympäristökeskus on velvoitettu ylläpitämään kansallista päästötietokantaa (CO2data), jossa olevia arvoja voidaan käyttää laskelmissa. Tämä helpottaa laskijoiden työtä ja tuo yhdenmukaisuutta tuloksiin. Rakennustuotteiden ja -materiaalien ympäristöselosteissa (EPD) on tietoa tuotteen ympäristövaikutuksista. Myös näitä tietoja voidaan käyttää rakennuksen hiilijalanjäljen laskennassa.

Mikä on tilanne muissa maissa

Ympäristöministeriön asetuksen perustelumuistiossa on esitetty suppea katsaus myös muiden maiden tilanteeseen. Sen mukaan hiilijalanjäljen raja-arvot ovat jo voimassa ainakin Hollannissa, Ranskassa ja Tanskassa. Tosin on huomattava, että hiilijalanjäljen laskentatavat saattavat vaihdella maittain. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään selkeää yhteistä menettelyä laskelmien tekemiseen, mutta se lienee tulossa. EU:n tasolla on säädetty, että raja-arvot tulisivat käyttöön kaikissa jäsenmaissa viimeistään vuodesta 2030 alkaen.

Tanskassa raja-arvosääntely tuli voimaan vuonna 2023 ja se koskee kaikkia yli 1 000 m2:n kokoisia rakennuksia. Nykyinen keskimääräinen arvo on 12,0 kgCO2e/m2/vuosi ja sitä on tarkoitus kiristää siten, että keskimääräinen arvo vuonna 2025 olisi 7,1. Vuonna 2027 arvo olisi 6,4 ja vuonna 2029 jo niinkin kova kuin 5,8. Eli arvoa kiristettäisiin kahden vuoden välein. Yksityiskohtaiset arvot on määritetty eri rakennustyypeille. Tanskan arvoja voidaan pitää varsin kunnianhimoisina.

Ranskassa raja-arvomenettely otettiin käyttöön vuonna 2022. Tämänhetkinen raja-arvo kerrostaloille on 530 kgCO2e/m2 (10,6 kgCO2e/m2/vuosi). Sitä kiristetään kolmen vuoden välein ja tavoitteena on puolittaa päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2015. Sen jälkeen tavoitteena on hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä.

Hollannissa vuonna 2018 käyttöön otettu sääntely perustuu rakennuksen ympäristövaikutuksille asetettuun raja-arvoon. Arvoja ollaan kiristämässä vuonna 2025.

On syytä huomata, että myös Suomessa erillinen raja-arvo on ollut jo käytössä ainakin Helsingissä ja Turussa. Helsingissä otettiin vuonna 2023 käyttöön uusille asuinkerrostaloille raja-arvo 14,0 kgCO2e/m2/vuosi 50 vuoden käyttöajalle laskettuna. Ohjeistuksessa on todettu, että pääsääntöisesti arvon saavuttaminen ei edellytä lisätoimenpiteitä hankkeilta. Helsingin kaupungin rakennusvalvonta on laatinut hyvää ohjemateriaalia vähähiilisyydestä. Turku otti käyttöön vuoden 2025 alusta raja-arvon 16,0 kgCO2e/m2/vuosi uusille asuinkerrostaloille. Oulun vuoden 2025 Asuntomessujen taloille määriteltiin myös tavoite hiilijalanjäljelle, jonka tuli olla alle 16 kgCO2e/m2/vuosi. Onkohan Suomen asetusvaatimus 16,0 turhankin maltillinen kerros- ja rivitaloille?

Rakentamisessa käytettävien materiaalien hiilijalanjäljen hallinta ja alentaminen

Kuten edellä todettiin materiaalien päästöt ovat uudisrakentamisessa jatkossa nousemassa entistä tärkeämpään rooliin. Seuraavassa esitetään muutamien materiaalien päästölukemia ja kerrotaan, miten päästöjä on vähennetty ja edelleen vähennetään. Suomen ympäristökeskuksen päästötietokannassa (CO2data) on esitetty valmiiksi laskettuja tuotteiden ympäristöindikaattoreita, joita voidaan käyttää lopullisissa laskelmissa.

Sementin ominaispäästöjen alenema. (Finnsementti, ympäristödata)

Betoni on yksi keskeisimpiä rakennusmateriaaleja kaikessa rakentamisessa. Se esitetäänkin usein yhtenä maailmanlaajuisena esimerkkinä runsaasti päästöjä tuottavasta  materiaalista. Yksinomaan sementin valmistuksen päästöt ovat maailmassa 8 %:n luokkaa kaikista ihmisen tuottamista päästöistä. Suomessa sementin aiheuttamien päästöjen osuus on ollut vuoden 2020 taitteessa noin 1 milj. tonnia, eli 2 % kaikista päästöistämme. Vuonna 2024 päästöt olivat vain 0,5 milj. tonnia, mikä tosin paljolti johtui rakentamisen vähäisyydestä, minkä vuoksi myös sementin käyttö väheni. Toisaalta sementtiteollisuus kyllä pyrkii systemaattisesti vähentämään päästöjään, mikä näkyy oheisesta kuvastakin. Tehokkain tapa päästöjen vähentämiseen olisi hiilen talteenotto, mutta siihen taitaa vielä olla melko pitkä matka.

Myös lopputuotteen, eli betonin osalta on tehty monia toimia päästöjen vähentämiseksi. Sinänsä betonin ominaispäästöt painoon nähden eivät ole kovin suuret, noin 100 kg CO2e/betonitonni, mutta materiaalin runsaan käytön myötä se aiheuttaa kuitenkin merkittäviä kokonaispäästöjä. Tehokkain tapa betonin päästöjen pienentämiseksi on vähentää ensisijaisesti Portland-sementin käyttöä. Tämä tapahtuu siten, että sementin valmistuksessa käytetään seosaineina muun teollisuuden sivutuotteita, joita ovat lentotuhka ja masuunikuona. Tosin näiden sivutuotteiden saatavuus on tulevaisuudessa alenemassa tai jopa loppumassa. Lentotuhkaa syntyy kivihiiltä polttavissa voimalaitoksissa (hiilestä ollaan Suomessa luopumassa). Masuunikuona on taas raudan valmistuksessa syntyvä sivutuote (raudan valmistuksen prosesseja ollaan muuttamassa, jolloin kuonaa ei enää syntyisi). Näillä tuotteilla voidaan osittain korvata sementtiä, jolloin betonistakin saadaan vähähiilisempää. Betonille on alan teollisuuden toimesta luotu vähähiilisyysluokitus (Suomen Betoniyhdistys, BY). Betonilaadusta riippuen päästöt vaihtelevat välillä 85 – 395 kg CO2e /betoni-m3 (35 – 165 kg CO2e/betonitonni). Näin ollen betonilaadun valinnalla voidaan varsin merkittävästi vaikuttaa tämän yksittäisen materiaalin tuottamiin päästöihin.

Puuta käytetään rakentamisessa paljon. Sahatavaran osalta päästöt ovat melko alhaisia (noin 80 kg CO2e/tonni). Erilaisten pitemmälle jalostettujen puutuotteiden päästöt ovat jo selvästi korkeampia. Toisaalta puupohjaiset materiaalit ja tuotteet sisältävät melkoisen hiilivaraston niin kauan, kuin tuote on käytössä. Mikäli puu hävitetään käytön jälkeen polttamalla, kuten Suomessa paljolti tehdään, niin silloin hiilivarasto menetetään. Senpä vuoksi kaikenlainen puumateriaalin kierrättäminen olisi paljon tehokkaampaa päästöjen vähentämiseksi. Tämä koskee sinänsä kaikkia rakennusmateriaaleja ja -tuotteita. Poikkeuksen tekee teräs, jonka kierrätysaste on jo lähes 100 %.

Terästä käytetään rakentamisessa melko paljon eri muodoissaan: betoniteräkset raudoitteena, teräspalkit ja -pilarit, julkisivuverhoukset ja kattomateriaalit ym. Teräksen valmistuksen hiilidioksidipäästöt ovat suuret tuotantotavasta johtuen. Normaalin teräksen päästöt ovat luokkaa 1 500 kg CO2e/terästonni. Terästeollisuudella onkin suuri halu tuottaa vähäpäästöistä terästä, sillä kaiken kaikkiaan terästeollisuuden päästöt maailman laajuisesti ovat samaa suuruusluokkaa kuin sementin. Tosin vain pieni osa kaikista terästuotteista käytetään rakennusalalla. Esimerkiksi ruotsalainen teräksen valmistaja SSAB on jo pilotoinut vetyyn perustuvaa teräksen tuotantoa, mikä alentaisi teräksen hiilidioksidipäästöt murto-osaan aiemmasta. Myös kierrätysteräksen käytöllä voidaan yksittäisten rakennustuotteiden päästöjä alentaa merkittävästi, kuten tehdään vaikkapa betoniraudoitteiden osalta.

Väistämättä rakennusalalla nousee aina esille myös erilaisista materiaaleista tehtyjen rakennusten hiilijalanjälki. Vertailulaskelmia on tehty betonikerrostalon, puukerrostalon ja hybridirakennusten kesken. Lopputulema näyttäisi olevan, että puurakennuksen hiilijalanjälki elinkaarella olisi noin 6 – 10 % alempi kuin betonitalon. Hiilikädenjälkeähän laskelmissa ei oteta huomioon. Rakennukset ovat kuitenkin aina monimateriaalisia, joten tärkeintä on nyt keskittyä tuottamaan vähähiilisiä rakennuksia, olipa päärakennusaine mikä tahansa.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja rakennettu ympäristö

Seuraavaksi vähän lisätietoa laajemmalla näkökulmalla. Koko Suomen kaikki kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2024  olivat ennakkotietojen mukaan 52 milj. tonnia CO2e. Rakennetun ympäristön päästöjen määrä tästä oli suuruusluokaltaan 15 milj. tonnia CO2e, eli reilu neljännes. Näistä päästöistä noin 9 milj. tonnia (64 %) syntyi käytönaikaisesta energiakulutuksesta. Tämä lukema on likimain samansuuruinen liikenteen kokonaispäästöjen kanssa, joten merkittävistä lukemista on todellakin kyse.

Varsinaisen rakennustoiminnan päästöt talon- ja infrarakentamisen osalta ovat noin 3 milj. tonnia, eli noin 6 % Suomen kaikista päästöistä. Tosin on huomattava, että tämä osuus on voimakkaasti sidoksissa rakentamisen määrään. Nykyisen rakentamislaman (2024-2026) aikana itse rakennustoiminnan päästöt ovat selkeästi alempia, sillä eihän esimerkiksi uusia asuntoja rakenneta juuri lainkaan. Tästä tullaankin siihen oleelliseen asiaan, että rakentamatta jäävä kohde on tärkeä päästöjen vähentäjä. Samoin vanhan rakennuksen korjaamisen aiheuttamat päästöt ovat vastaavan uudisrakennuksen päästöjä alemmat, sillä hyödynnetäänhän siinä jo olemassa olevia rakenteita ja materiaaleja. Myös aito materiaalien kierrätys auttaa hiilijalanjäljen hallinnassa. Tarkempaa tietoa kiertotaloudesta löytyy blogiartikkelista Rakennusalan kiertotalous.

Koko rakennusalan hiilijalanjäljen alentamisen haasteena onkin rakennuskannan jatkuva lisääntyminen, mikä sellaisenaan kasvattaa päästöjä. Pystytäänkö pelkästään tämä lisäys kompensoimaan olemassa olevaan rakennuskantaan tehtävillä muutoksilla ja uudistuotannon hiilijalanjäljen alentamisella. Kaiken lisäksi rakennusalan kokonaispäästöjäkin tulisi alentaa merkittävästi, jotta tavoitteet saavutettaisiin. Tähänpä taitaa parhaiten sopia politiikkojen tuttu toteamus: ”se jää nähtäväksi”.

Miten Suomen kokonaispäästöjä pyritään alentamaan

Päästöjen alentamisvaatimukset ja niiden edellyttämät toimet aiheuttavat jatkuvasti poliittisten päättäjien keskuudessa melkoista kädenvääntöä ja aika-ajoin nostattavat jopa lisäkierroksia. Senpä vuoksi on hyvä hieman tarkastella, mistä kokonaispäästöt koostuvat ja miten niitä pyritään alentamaan. Samalla myös nähdään, miten rakennusala asemoituu päästöihin.

Suomen ilmastopäästöt sektoreittain vuonna 2024 (Tilastokeskuksen ennakkotieto)  

Valtakunnan tasolla päästöt jaetaan kolmeen sektoriin: taakanjakosektori, päästökauppasektori ja maankäyttösektori. Suurin näistä on taakanjakosektori, johon kuuluvat muun muassa tieliikenne (35 % sektoripäästöistä), maatalous (24 % sektoripäästöistä) ja rakennusten erillislämmitys. Suomen kokonaispäästöistä liikenteen osuus on noin 23 %. Taakanjakosektoria EU:ssa säädellään maakohtaisilla päästökiintiöillä. Toinen osio on päästökauppasektori, jota säädellään päästöille asetetulla hinnalla. Tässä osiossa suurin päästöjen tuottaja on teollisuus ja energiantuotantolaitokset. Kolmas osio on maankäyttösektori, jota kutsutaan englanninkielisen lyhenteen mukaan LULUCF-sektoriksi. Tähän kuuluvat suurimpina ja ehkäpä ongelmallisimpana metsämaat, viljelymaat ja muut ympäristöalueet. Maankäyttösektori on muodostanut aivan viime vuosiin saakka merkittävän hiilinielun, kunnes se varsin nopeassa tahdissa kääntyikin päästöjen tuottajaksi (uusimmissa ennakkolaskelmissa maankäyttösektorin arvoiksi on esitetty noin 10 milj. tonnia). Tämä sektori on erityisesti poliittisen kiistelyn kohde niin koko EU:ssa kuin myös Suomessa. Onpa nostettu esille sekin, että ehkäpä eri maissa etenkin noita hiilinieluja lasketaan ja arvotetaan eri tavoilla. Yhtenäistä laskentamenettelyä kun ei taida olla olemassa ja maitten päästöarvotkin näyttävät EU-tilastojen valossa kovin ailahtelevilta. Joka tapauksessa Suomessa sektori on nykyisellään huomattava päästölähde, jota totuutta eivät vähäiset tarkennukset laskentaperusteissa näytä muuksi muuttavan. Koska muut sektorit ovat nettopäästäjiä, niin hiilinielujen merkitys on aivan oleellinen hiilineutraaliuteen pyrittäessä. Maankäyttösektori on ainut, jossa luonnollisia nieluja olisi merkittävästi saatavissa. Teknisistä nieluista myös puhutaan, mutta niiden merkitys vielä lähitulevaisuudessa jäänee vähäiseksi

Jatkossa eri sektoreiden sisältämiä osioita ollaan vielä rukkaamassa uuteen malliin, joten liikkuvia osia tulee olemaan melkoisesti. Esimerkiksi taakanjakosektorille kuuluvista liikennepäästöistä ja rakennusten erillislämmityksestä muodostetaan vuonna 2027 oma päästökauppalohko. Näin ollen taakanjakosektorilta poistuu runsaat 40 % päästöistä tuohon uuteen kauppamekanismiin. Myös taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin vuorosuhdetta tullaan todennäköisesti muuttamaan.

Kokonaispäästöjen kehitys 1990-2024. Ilmastovuosikertomus 2025. (Ympäristöministeriö. 2025:20)

Joka tapauksessa päästöjen nykytilasta näyttäisi olevan varsin kattava kuva, joten ilmastopäästöjä on hyvä tarkastella uusimpien numeroiden kautta. Oheisessa kuvassa ja taulukossa on esitetty päästöjen sektorikohtaiset kehitykset pitkällä aikajänteellä vuoteen 2024 saakka. Noista lukemista sitten pitää lähteä pusertamaan päästövähennyksiä tulevaisuutta kohti. Suomihan on asettanut kansallisessa ilmastolaissa tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöt ja -nielut olisivat tasapainossa. Kovin kaukana tästä vielä ollaan.

Ilmastopäästöjen alentamisen osalta ollaan melko luottavaisi siihen, että taakanjako- ja päästökauppasektorilla on hyvät mahdollisuudet päästä tavoitteisiinsa. Selkeän ongelman nykytilanteessa muodostaa maankäyttösektori. Jos siellä ei saada nieluasioita kuntoon, niin Suomen on erittäin vaikea päästä EU-tason tavoitearvoihin. Kyse on lopulta arvostuksista ja poliittisista päätöksistä. Halutaanko päästöjä alentaa ja sitä kautta edistää globaalia kestävää kehitystä, vai laitetaanko lyhyenajan menestyminen tärkeimmäksi asiaksi. Ilmastossa tapahtuvat konkreettiset muutokset ovat joka tapauksessa viestittämässä meille muutoksen tarpeesta, vaikka sitä viestiä ei vieläkään kaikkialla kuunnella.

Päästöt asukasta kohti laskettuna Suomessa ja muualla maailmassa

Päästöjä voidaan tarkastella monilla eri tavoilla. Yksi konkreettinen tapa on laskea päästöt maittain jokaista asukasta kohden. Suomen ympäristökeskuksen laskelman mukaan vuonna 2021 Suomessa tuotantoperäiset kokonaispäästöt asukasta kohti olivat 7,7 tonnia CO2e. On syytä huomata, että todellisuudessa suomalaisen henkilön kulutuksen hiilijalanjäljestä runsaat 40 % syntyy ulkomailla, mikä tarkoittaa hankkimiamme ulkomaisia tuotteita ja palveluja. Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt ovat alentuneet jaksolla 2000 – 2021 noin 40 %, eli sinänsä hyvään suuntaan ollaan menossa, jos draivi vain pysyy päällä. https://www.ymparisto.fi/fi/suomalaisten-kulutuksen-hiilijalanjalki

Kokonaishiilijalanjälki Suomessa vuonna 2021.

Asumisen ja siihen liittyvän energian aiheuttamien päästöjen aleneminen tapahtuu lähinnä päästökaupan kautta. Eli käytetty energia (kaukolämpö, sähkö) on entistä hiilivapaampaa ja sitä kulutetaan entistä vähemmän (rakennukset ovat energiatehokkaita). Liikkumisen osalta on paljolti kyse autojen käyttämien polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen alentamisesta (jakeluvelvoite, sähköautot, vähempikuluttavat autot, julkisen liikenteen lisääntyvä käyttö). Elintarvikkeiden osalta on kyse siirtymisestä ruokaan, jonka tuottaminen on vähempipäästöistä (kasvikset ja kala). Muiden tavaroiden ja palvelujen osalta kyse on siitä, että hankimme vähemmän tavaraa ja jos hankimme, niin ostamme vähempipäästöisesti valmistettuja, pitkäkestoisia tavaroita, joita on mahdollista myös korjata ja kierrättää. Nyt aluksi kannattaisi ainakin lopettaa kaikenlaisen turhan krääsän tilaaminen kaiken maailman nettikaupoista.

Kulutusperusteinen hiilijalanjälki asukasta kohti eräissä maissa. Mukaan on laskettu myös maankäytön muutokset.

Myös kansainvälisiä päästötarkasteluja tehdään. Niiden avulla saadaan esimerkiksi suuntaa antavaa tietoa, miten paljon eri maiden kansalaiset keskimäärin tuottavat hiilipäästöjä. Alla olevassa taulukossa on esitetty Our World in Data -järjestön määrittelemänä muutamien maiden päästölukemia vuoden 2023 mukaisesti. Viitelähteessä päästöasioita on tarkasteltu varsin monipuolisesti, joten siihen kannattaa tutustua tarkemminkin (https://ourworldindata.org/greenhouse-gas-emissions) . Suomen osalta on huomattava, että tämä kansainvälinen päästölukema päätyy merkittävästi suurempaan lukemaan kuin edellä esitetty kansallinen tarkastelu. Ero johtuu pääasiassa suomalaisten ja myös EU:n tilastojen erilaisesta laatimisperusteesta: kansainvälisissä tiedoissa hiilijalanjälki lasketaan kulutusperusteisesti, kun Suomessa se lasketaan tuotantoperäisesti. Kaiken kaikkiaan taulukon lukemat ovat kehittyneiden maiden osalta melko karua kertomaa, eivätkä Suomen lukematkaan kovin mairittelevia ole.

Loppusanoiksi vielä Aleksis Kiveä mukaellen Rakennustarkkailija toteaa: Mutta tässä on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut hiilipäästöistä Suomessa ja maailmassa; ja mitäpä kertoisin siitä enää, tulevatko päästöt laskemaan vai nousemaan. Sen tulee ratkaisemaan kansalaiset, poliittiset johtajat ja maailmanmeno toivon mukaan pikemmin, kuin monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.

Lähteitä

(Lähteiden linkit avautuvat uuteen ikkunaan)

Lainsäädäntöä ja ohjeita

Materiaalien hiilijalanjälki ja rakennusteollisuuden näkökulmia

Hiilijalanjäljen määritystyökaluja

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti